Tälle:

Katoliset nunnat, nuo tieteen, tutkimuksen ja järjellisen toiminnan suuret ystävät, ovat tehneet mahtavimman opetusvideon mitä maailma on kuunaan päivänä nähnyt. Tämä huikea ehkäisyn vaaroista varoitteleva video kertoo mm. seuraavaa:

- Oikeasti miehet himoitsevat vain feromoneilta haisevia naisia. Ehkäisyä käyttävät naiset eivät tätä eritä, joten nykyajan miehet ovat täysin hukassa sen kanssa ketä pitäisi haluta ja miten toimia parin metsästyksessä.
- Se, että naiset käyttävät ehkäisyä, on johtanut siihen että he käyttäytyvät kun halvat horot ja näyttävätkin siltä.
- Ehkäiseminen, eli oman mielihalun toteuttaminen, on johtanut siihen että ihmiset ovat eläimellisiä, ja näin ollen haluavat panna koiria.
Tässä kohtaa videossa on sitaatti Bloodhound Gangin The Bad Touch -kappaleesta. Tässäkö on zoofilian virallinen tunnuslaulu?
- Maailmassa kuolee miljoonia ihmisiä ehkäisyn aiheuttamista syistä. Tästä ei kuitenkaan löydy todisteita, koska kuolemat naamioidaan muiksi syiksi. (Ehkä autokolaritkin johtuu kondomeista?)
- E-pillereiden takia vesissä ui nykyään transukaloja.
- Ehkäisy on syynä avioeroihin, kevätkenkäisyyteen ja homouteen.
- Maailman ylikansoittuminen ei ole ongelma, koska sitä ei ole. Totuus on se, että kaikki maailman ihmiset mahtuisivat asumaan Texasiin ja sitten kaikilla olisi hyvä olla.
- Japani on kuolemassa sukupuuttoon.
- Ehkäisy on johtanut myös keinohedelmöitykseen ja kloonaukseen, mikä tappaa miljoonia vauvoja.
- Martti Lutherkin aikoinaan sanoi, että ehkäisy on kuvottavampaa kuin insesti ja aviorikos, ja sehän nyt tiesi kaikenlaista.
- Loppuhuipennukseksi muistutus kaikille: jos tiedät jonkun joka käyttää ehkäisyä, käske hänen lopettaa. Muuten ehkäisy tuhoaa hänet.

En muista koska viimeksi on tullut tässä määrin huutonaurettua kyyneleet silmissä ja vatsa krampissa kuin tätä katsoessani. Internet on ihana keksintö. Ilman sitä tämäkin olisi jäänyt näkemättä.

Minulla on sellainen periaate, että välillä pitää mennä juosten omien mukavuusalueiden ulkopuolelle, jonnekin mihin ei todellakaan kuuluisi tai tehdä jotain mitä ei uskoisi tekevänsä. Siinä missä tämä on inspiroiva kirjoitustyökalu, se on myös mahdollisuus avartaa ajatuksiaan ja ehkäpä oppia jotain elämästä ja itsestään. Tämä periaate on vienyt esimerkiksi aikido-kurssille (ei mun juttu) ja Nokia Mission herätyskokoukseen (ei todellakaan mun juttu). Viimeisimmäksi tämä periaate vei minut Lady Gagan keikalle Hartwall-areenalle. Myönnän, että Gaga oli myös lahja murkkuikäiselle Niinalle, joka ei koskaan päässyt katsomaan Spice Girlsia tai Bäkkäreitä stadionkeikoille. Olen päättänyt jo 15 vuotta sitten, että joku päivä hihkun innosta jonkun maailman suurimman supertähden stadionkonsertissa, oli ikää mittarissa kuinka paljon hyvänsä. Ja kylläpä kuulkaa hihkuin! Tokkiinsa myönnän, että Lady Gaga on mielestäni pop-taivaan megatähtösistä yksi mielenkiintoisimpia ja muutamista leidin biiseistäkin tykkään, hyvä pop-biisi on hyvä pop-biisi vaikka kuinka MTV:n mainstream-laardissa paistaisi.

Eikä uskomattoman konsertin jälkeen ole ollenkaan vaikea ymmärtää miksi Lady Gaga on maailman menestyneimpiä tähtiä. Toki showhun kuuluvat huikean näyttävät puitteet tekivät vaikutuksen: oli mm. liikkuva goottilinna-vankila, mekaaninen hevonen, pianoksi muuttuva ja itsekseen ajava moottoripyörä, lihakoukuissa roikkumista, (homo)erotiikkaa, konekivääririntaliivit, yleisöön ulottuva pyöreän mallinen lava, synnytys (Gaga synnytti shown alussa tanssijansa jättimäisten jalkojen välistä), erilaisia teatterinumeroita, 4 hengen bändi, 12 taustatanssijaa ja 14 erilaista Versacen, Armanin ja Moschinon post-apokalyptista asua, mihin Gaga oli verhoutunut tai minkä sisään itsensä rakentanut. Näistä huolimatta lumoavinta tässä gaalassa oli leidi itse.

Kuva Wikipediasta.

Siinä missä Gaga on tietysti periaatteessa täysin käsikirjoitettu hahmo, keikalla nainen tuntui erittäin rehelliseltä, aidolta ja vilpittömältä esiintyjältä, joka todella rakastaa työtään ja fanejaan, ja pitää huolen että fanit tietävät olevansa yhtä suuri osa konserttia kuin hän. Koska kyseessä oli Born This Way -kiertue, keikan aikana muistutettiin useaan otteeseen, että fanien pitää rakastaa ja kunnioittaa itseään, eikä kenelläkään ole koskaan oikeutta väittää ettemme saisi olla sellaisia kun olemme. Absurdia, mutta jotenkin hellyttävää seurata, kun Gaga opettaa 13 000:tta fania lausumaan yhteen ääneen mitä sanotaan jos joku joku haukkuu; siellä lapset ja kaitsemaan tulleet vanhemmat huusivat yhteen ääneen: I DON’T GIVE A FUCK. Leidin sanoin ”Even Black Jesus doesn’t give a fuck, and he’s religious and all.” (Black Jesus on naisen biisi ja yksi kiertueen tanssijoiden hahmoista.)

Kuva Terry Richardson.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Gagan taidokkaasti live-laulamisesta (en uskaltanut toivoa live-laulua alunperinkään), kaikkensa antavasta esiintymisestä ja sympaattisesta yleisölle löpisemisestä. Eräässä välissä leidi istahti lavan reunalle yleisöä jututtamaan, jolloin yleisö heitti lavalle erilaisia lahjoja, piirustuksia, pehmoleluja ja vaatteita (myös päältään). Huomatessaan että Gaga tutki ja kommentoi lahjoja, joku tyttö heitti lavalle iPhonensa (Gaga otti luurilla itsestään kuvan ja palautti puhelimen) ja joku jannu rahapussinsa kortteineen päivineen. Lompsassa oli myös lappu ”Please take me backstage!”, johon Gaga totesi, että saamasi pitää. Jätkä kutsuttiin keikan jälkeen bäkkärille, niin kuin moni muukin fani keikan aikana. Viimeisen biisin ajaksi Gaga noukki yleisöstä lavalle kaksi nuorta tyttöä kanssaan tanssimaan, ja piti tytöille pitkän puheen siitä, ettei koskaan saa lopettaa unelmoimista. Sillä joskus käy niin kuin hänelle: ”Joku päivä soitat pienessä baarissa ja paikalla on kolme ihmistä. Sitten menee vähän aikaa, teet paljon töitä ja kun katsot uudestaan ympärillesi, huomaat että paikalla on 13 000 ihmistä.”

Kuva Terry Richardson.

Loppuun jaan vielä oman Gaga-lempparini. Niin hienoa työtä kuin mm. Jonas Åkerlund on Gagan videoiden kanssa tehnyt, tämä lyhytelokuva-video on ensimmäinen Gagan kokonaan oma ohjaus. Voi tällainen tanssittava pop-ralli ja videokin kertoa raskaasta asiasta raskaalla tavalla, jos osaa tarinansa oikein kertoa – molemmat kertovat Gagan hermoromahduksesta minkä nainen kävi läpi saadessaan kenkää ensimmäisestä levy-yhtiöstään. Ja ennen kaikkea vallan kunnioitettavaa että pop-musassakin uskalletaan puhua tällaisista aiheista. Toista ne on ne Justin Biiberin Beibet ja Carly Ray Jepsenin Soitatko mulle ehkät.

Naisen musiikista ja suuruudenhullusta ja pinnallisesta pakko olla tähti –asenteesta voi olla mitä mieltä tykkää, mutta fakta on se, että suuri osa kasvavista pikkutytöistä ihailee kuitenkin poppareita ja MTV:n supertähtiä – hitosti mieluummin katson tyttöjen ihailevan Gagaa kuin jotain maailman kiltein ja korrektein tyttö -Taylor Swiftiä tai muovista wannabe-fiftaribarbia jota Lana Del Reyksikin kutsutaan.

No hitto, kerta kiellon päälle! Pakko jakaa vielä toinen lempparini Yoü and I, joka kuulostaa Elton Johnilta, jossa soittaa Brian May, ja jonka videossa (ohj. Laurieann Gibson) esiintyy mm. Gagan transgender-alter ego Jo Calderone. On se komee. (Siis sekä video että trans-Gaga.)

Viime päivinä on sattunut vaikka mitä jännää.

- Lauantaiaamuna kävelimme Tonden kanssa noin klo 7.30 Tampereen keskustassa kun näimme Olavi Virran -puistossa (siis siinä narkkipuistossa missä on hieno graffitiseinä)… taijitä. Kyllä. Kämäisessä pikkupuistossa rautatieaseman juuressa, autotien vieressä, yön viimeisten känniläisten keskellä, harmaan taivaan ja sadekuurojen alla oli toppatakeissaan kaksi mielenrauhan tavoittelijaa. Toinen tuijotti täysin liikkumatta eteensä, toinen teki niitä hassun näköisiä hidastettuja liikkeitä. Jos oksymoroni-sana voisi olla tapahtuma, se olisi tämä.

(Hämmästeleville tiedoksi; ei, emme todellakaan olleet jo hereillä, vaan matkalla kotiin nukkumaan. Otimme tosin ennen kotiin suuntaamista lepoa lattialla valkokankaalta hohtaneen alastoman Samuli Edelmannin edessä, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.)

- Sunnuntaina suuntasimme Tonin kanssa autolla Espooseen Sellon ostoskeskukseen jouluostoksille. Me. Espooseen. Autolla. Ostoskeskukseen. Jouluostoksille. Tarina olisi pelottavan keski-ikäinen, ellei totuus olisi se, että auto ei ollut meidän, ajelimme erinäisillä rampeilla useita kertoja edestakaisin ennen kuin keksimme miten pihaan pääsee, ajoimme parkkihallissa väärään suuntaan ja jouduimme lopulta kysymään kanssa-autoilijoilta hallin käyttöohjeita.

- Olin tänään (taas) Kiasman kirjakaupassa ja kirjamyyjäisissä pyörimässä, missä oli myös presidenttiehdokkaiden (paikalla Arhinmäki, Haavisto, Biudet) paneelikeskustelu. En kuitenkaan ehtinyt seurata keskustelua, kun keskityin hajoilemaan mm. tähän:

Että näin aikuinen minä oon.

(Ja toisekseen tiedän kyllä ketä äänestän.)

Mutta arvatkaas, sateesta ja plussakeleistä huolimatta kohta on joulu! On sillä Joulupukilla Jopokin, että nou hätä, kyllä niitä lahjoja ja lipeäkalaa kohta taas saa. Ei muutakun hauskaa joulua, olkaahan kiltisti vielä pari päivää, uutena vuotena voi sitten taas sikailla.

…ootteko muuten koskaan miettineet kuinka uhkaava joululaulu Santa Claus is Coming to Town on?
He sees you when you’re sleeping.
He knows when you’re awake.
He knows if you’ve been bad or good,
So be good for goodness sake!

Nonni, jos alkoi pukki pelottaa, voitte tehdä niinkö minä ja joulua odotellessa kuunnella päivätolkulla tätä:

Niin kuin varmaankin kaikki musanördet, minäkin olen joskus unelmoinut, että meitsistä tulisi menestynyt, tai edes riutunut, muusikko. Valitettavasti hyvin nuorella iällä oivalsin, että vaikka kuinka toisin toivoisin, minua ei ole siunattu Robert Plantin, Jimmy Pagen, Roger Watersin, John Lennonin, Jeff Buckleyn tai hittolainen edes äärimmäisen yliarvostetun Madonnan musikaalisilla kyvyillä. Ei tule edes triangelistia minusta.

Mutta nyt sen löysin! Jotenkin aiemmin on mennyt täysin ohi tämä mahtava literal version -ilmiö, vaan onpahan mahtava! Hyvinkin typerää ja juuri siksi niin hillitöntä. Ainakin jos on jatkuvassa univelassa ja kofeiinipöllyssä, niin tämä saa kierimään vedet silmissä pitkin lattioita yksin kotona. (Saatatte ajatella, että vähänkö surullista, tyyppi yksin kotona hajoilee hassuille youtube-videoilla, mutta voi kuulkaa kun mulla oli yksi elämäni hauskimmista illoista.)
Literal versioinnissa on siis ideana uudelleenkirjoittaa tunnettuja biisejä täysin musavideon pohjalta. Esimerkiksi Total Eclipse of the Heart saa ihan uuden ulottuvuuden kun Bonnie yhtäkkiä laulaakin, että ”Menin terassille missä luulin olevani yksin, mutta Arthur Fonzarellilla onkin kloonien armeija!”

Kyseessä on oikeasti yksi hauskimpia asioita mitä tässä masentavassa marraskuussa on tapahtunut. Nythän on niin, että minusta tulee kuin tuleekin muusikko! Literal version -muusikko. Menin jopa niin pitkälle, että versioin jo oman biisini eräästä videosta. Niin pitkälle en kuitenkaan (vielä) mene, että teksiä missään julkaisisin, ei hätää siis.

The gayest man on earth would call this over the top

Is that Will Ferrell?

Want to eat, but now this horse is in my shot

Yell! Wail! And autofocus fail!

I really hope the cops don’t check this alley, trench coats can give me 5 to 10. Oh my god, it’s Dolph Lundgren!

Vetelen haasteen viimeiset biisit vähän miten sattuu, aikataulusta tai päivistä välittämättä. Arska paistaa ja mansikat on hyviä, ei jaksa stressata!
25. biisi on sellainen, joka saa minut nauramaan. Mutta ensiksi: anteeksi Annika tästä, mutta on pakko!

En ollenkaan diggaile mitään huumorimusiikkia, ovat väittäneet että olen liian vakava mitä tulee musiikkiin. Olkoon niin, haluan musiikkini laadukkaana ja vakavasti tehtynä, J. Ruonansuu saa pitää suunsa kiinni ja pysyä studiosta ulkona lopun ikäänsä jos multa kysytään.

Biisi joka sai minut aikoinaan repeämään aivan täydellisesti, ei huumorimusiikkia ollutkaan. Vietimme kaveriporukalla levyraatia, missä yksi kavereista soitti Semmareiden Tainan. En ihan tiedä mitä tapahtui, mutta tipuin biisille aivan täydellisesti. Nauroin vatsasta pidellen koko biisin ajan ja vedet valuivat silmistä hekotuksen alta vielä pitkään biisin jälkeenkin. Biisi yksinkertaisesti oli korneinta ja typerintä mitä olen koskaan kuullut. Tavallaan laulelma tuntui joltain sketsiltä, mutta oli niin hauska juuri siksi, ettei ilmeisesti ole sitä. Toisen vakavasti soittamalle biisille nauraminen ei tietenkään ole korrektia tai suotavaa, mutta en oikeasti pystynyt pidättelemään. Ja vaikkei meitsiltä juuri pisteitä Tainalle irronnut, väitän edelleen että jollain tapaa biisihän on tosi onnistunut jos onnistuu huvittamaan niin hienosti.

”Ihana Taina, astu laivaan. Vauvau-väää-aa-aa-aa! Varsat lanteillasi laukkaa, olkapäilläsi perhoset, aamu askeleissasi aukee, jalkasi valaisee.”

Anteeksi MITÄ? Varsat lanteilla? Jalkasi valaisee? Oikeasti, ihanihanihan satavarmasti semmarit on itsekin tehneet tämän biisin kieli poskessa, ei kukaan voi tosissaan kirjoittaa tuollasta. Ja vielä laulaa sitä accapellana parinkymmenen miehen kanssa puvut päällä. Kyllä sellaisessa skenaariossa ON huumoria.