Mietin tässä taannoin että vappu tulee, tarttisko tehdä jotain. Ostin pullon Ganciaa ja ajattelin litkiä sen Tonin ja jonkun leffan kanssa kolmistaan kotona, kun ei Helsingissä vissiin oikein mitään meille kivaa ohjelmaa tapahdu.

Mutta sitten oivalsin, että jos jossain pitää viettää vappua, ja jossain maailmassa on ne ihmiset keiden kanssa sitä kuuluu viettää, niin Tampereella. Tavallaan kallista veeärräillä yhdeksi illaksi bileisiin, mutta voiko joku raha maailmassa määrittää sitä minkä arvoista hyvien ystävien seura on? Ei voi! Voiko mikään olla parempaa kuin nostalgiset vappukarkelot Näsinkallioilla lukuisten kaltaisten boheemien seurassa pimenevässä yössä, Rocky Horror Picture Show sing-along ja seuraavan päivän levyraati? Ei voi! Sitä vartenhan sitä rahaa yritetään tilille haalia, että voisi vapaa-ajalla tehdä tämmöisiä tempauksia.

Tulin tästä päätöksestä niin epänormaalin loistavalle tuulelle, että huomasin jopa laittavani äsken ruokaa! Aikamoisia onnen tunteita saa Tampere aikaan.

Lautasella avokadopastaa halloumilla, lasissa reippaasti Torres Viña Esmeraldaa.

Jälkkäriksi Makuunimättöä ja Indiana Jonesia.

Ja jotta tämä olisi mahdollisimman siirrappinen postaus, kerrottakoon että avasimme juuri ensimmäistä kertaa tänä vuonna ikkunan, kas kun mereen laskeva aurinko lämmittää kämppää niin mukavasti. Ikkuna on auki, ja ulkoa kuuluu vain pirtsakka lintujen lallattelu. Ei muuta.

On taas aika kesäkuvapostauksen. Tällä kertaan laitan esille Tampereen katutaidetta vaikkapa otsikolla Urbaani kaupunki ja katutaide. Totta puhuen olen kuvaillut näitä jo ikuisuus sitten, mutta en oo ehtinyt laittaa esille.

Loppupään kuvista pitää kertoa, että ne kuvaavat naapuripuistomme, elikkäs Asemanpuiston seiniä, jotka on koristeltu upeilla (ja laillisilla) graffititeoksilla. Taiteilija Tero Karvinen etsi graffititaiteilijat aitaa varten ympäri Suomea, Finnpark antoi luvan käyttää seiniään hommaa varten ja Tampereen Taidemuseo/Nykytaiteen museo tarjosi tarvikkeet. Ihan superia toimintaa urbaanin katutaiteen vahvistamiseksi, näitä lisää! Ei kukaan niitä rumia työmaaseiniä oikeasti halua katsella, ja keskustassa niitä on valitettavan paljon.

Aah, hellettä. Olen tainnut muutamaan kertaan mainostaa, että diggailen kesästä, ja kyllähän se vaan on ihmisen parasta aikaa. Suomen kesä on maailman paras erityisesti siksi, että kesän lyhyyden vuoksi tuntuu, että ihmiset tosissaan haluavat nauttia jokaisesta sekunnista ja auringonsäteestä. Kesä tulee niin harvoin ja kestää niin lyhyen hetken, ettei sitä voi tuhlata angstailuun tai mököttämiseen. Onhan meillä sitten taas se puolen vuoden talvi aikaa olla masentuneita ja väsyneitä. Kesällä väestö tuntuu normaalia hyväntuulisemmalta, iloisemmalta, huolettomammalta ja pirteämmältä. Meitsiin tämä ainakin pätee, eihän näistä keleistä voi olla nauttimatta. Viime päiviin on kuulunut terasseja, auringonottoa, jätskiä, korttipelejä puistossa, paljaita varpaita ja lyhythihaisessa paidassa hillumista lähes puoleen yöhön. Vielä kun ehtisi rannalle, mutta viimeistään seuraavan helleaallon iskiessä kutsuu Pyynikin rantakin. Tämänhetkinen aalto menee töiden parissa eteläpuistossa Saunoessa, mutta sekin on kivaa kun kesä on kiva ja silloin kaikki muukin on kivaa.

Maanantaina piipahdin Tammelantorin Ympäristötorilla. Torin ohjelmassa oli mm. käsitöiden myyntiä, ongelmajätteenkeräystä, vegaaniruuan maistattamista, itämaista tanssia sekä vaihtotori, mihin sai tuoda itselleen turhaksi jäänyttä kodin tavaraa ja ottaa ilmaiseksi jotain itselleen jos jotain kivaa löysi. Tällaisia sopisi olla useammin, meiltä ainakin löytyy läjäkaupalla hyvää tavaraa mitä ei itse tarvitse, mutta mitä mielellään lahjottaisi sitä haluavalle. Varsinkin nyt kun Tampereella ei ole enää kierrätyskeskustakaan (!!!), olisi tälle tilausta. Roudasin tällä kertaa torille kassillisen pääosin pieniä keittiön tavaroita jotka näyttivät katoavan toripöydältä välittömästi. Seuraavalle vaihtotorille saattaa lähteä tavaraa laatikoittain…

Ympäristötorilla nähtiin mm. itämaista tanssia.

Ja kuultiin trubaduurisointia (joskaan ei tässä kuvassa).

Naakkakaveri lounastaa.

Tavaranvaihtoa

Tarjolla oli mm. persoonallinen lampunvarjostin. Tätä en ottanut, mutta saatanpa väsätä moisen itse...

Ritulta Johannalle.

Myös vanhan liiton vhässiä oli jaolla. Genretarjonta oli vaan aika yksipuolinen...

Pelle!

Nappasin lopulta itselleni tämän nahkalaukun.

Vaikka melkein kiikutin kotiin myös tämän oudon 70-luvun infrapunalampun. Oli kaikessa erikoisuudessaan niin typerän oloinen esine, että olisi sopinut meitin sekatavarakauppasisustukseen kivasti.

Himoitsin myös Humbugin kierrätysmateriaaleista tehtyä käsikorua. Mutta koska käsitöitä ei voinut ostaa keittiötavaroilla, jäi tämä hankinta hamaan tulevaisuuteen.

Illemmalla menin puistoon hengailemaan kukkien kanssa.

Ja pelaamaan korttia hyvässä seurassa.

Muistukaahan kaikki osallistua Tampere Film Festivaleille! Legendaarisilla filmifesteillä tarjolla esimerkiksi tänään oman oppilaitokseni näytös Kino-TAMK, missä on näytillä koulumme viime vuoden parhaita tuotoksia.

Nähtävillä esimerkiksi tämä Nalle Mielosen elokuva, missä sain kunnian itsekin työskennellä:

Metsästysmaa – Teaser from Metsästysmaa on Vimeo.

Kino-TAMK:n jälkeen sopii iltasella saapua perinteisiin Filkkaribileisiin Klubille! Siellä hyvää musaa, zombeja ja loistavia ihmisiä. Muutenkin filkkareilta löytyy sunnuntaihin asti kaikkea jännää Freaky Horror Night -yönäytöksestä romanialaiseen ja kiinalaiseen elokuvaan, Chaplinin Nykyajan livesäestettyyn näytökseen, animaatioihin, ja tietysti mielenkiintoisiin kilpasarjoihin. Tulukee siis osingoille.