…näyttää tältä:

Jos joku ei ole tietoinen siitä mistä blogin nimi tulee, nyt tiedätte. Nakit morfaa taas!

Alternative Fingerprint palkittiin hiljattain ihka ensimmäisellä blogipalkinnolla! Sain kiertävän The Gorgeous Blogger -palkinnon MoveMe – Liikuttavia ajatuksia blogin kirjoittajalta Tainalta. Kiitos paljon Taina, palkintoja on aina kiva saada!

Tästä lähtee!

Milloin aloitit blogisi?
Syyskuussa 2010. Suuntasin silloin työharjoitteluun pallon toiselle puolelle New Yorkiin, ja halusin saada käyttöön kanavan, minkä kautta voin turinoida tutuille miten menee ja kertoa kuulumisia. Reissun jälkeen halusin jatkaa blogin pitämistä yleisenä löpinäsaittina, koska kirjoittaminen on kivaa ja olemisen keveyttä tai painavuutta on mukavaa kirjata ylös.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Aika lailla kaikkea mitä päässäni sattuu pyörimään. Useimmiten siellä pyörii erilaisia kulttuuriin viittaavia mietteitä, joten kirjoitan paljon musiikista, keikoista, leffoista ja niiden tekemisestä, kulttuuritapahtumista ynnä muista vastaavista. Välillä saatan kertoa kuulumisia valokuvilla, välillä jauhan jostain niinkin jännittävästä kuin potkukelkoista. Tässä päässä liikkuu kaikenlaista, joten kaikenlaiseen voi blogissa törmätä. En aseta itselleni rajoituksia, ne on tylsiä.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
No tietty se, että se kertoo mun elämästä. Olen ainutlaatuinen yksilö, niin kuin me kaikki muutkin, enkä osaa muusta kirjoittaa kuin omista ajatuksistani omista lähtökohdistani. Se on toivon mukaan erityistä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
New Yorkin reissu antoi alkusysäyksen, mutta olin ajatellut blogin avaamista jo aiemmin. Olen aina kirjoitellut kaikenlaista joko pöytälaatikkoon tai julkisesti, ja vähän raapustellut muutamiin muihin blogeihinkin, joten oli jo aika avata ihan oma semmottinen.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin enemmän aikaa kirjoitella ja valokuvata blogiin useammin ja säännöllisemmin. Tietysti jotain teknisiä seikkoja ja ulkoasua olisi myös kiva välillä muokata, mutta sisältö on tärkeintä. Tässä kohtaa on muuten jaettava suuret kiitokset blogin ulkoasusta ja käyttöliittymästä Tonille! Itsehän olen täysin tekniikkatyhmä, en olisi taatusti saanut ittekseni blogista yhtään minkään näköistä. Tai en olisi varmaan saanut sitä edes avattua, kun olisin välittömästi repinyt hermot riekaleiksi WordPressin kanssa. Tekniikka ja kärsivällisyys eivät kulje käsi kädessä. Tai edes samoilla kaduilla.

Annan tämän palkinnon eteenpäin
Tämä on vähän vaikea kohta, koska en itse seuraa kuin muutamia erittäin luettuja ”massablogeja”, jotka ovat tämmöttiset pystit varmaan jo moneen kertaan saaneet. Suositelkaahan te hyviä blogeja, jotka palkinnon ansaitsivat! Palkinto pitäisi laittaa eteenpäin viidelle blogille, mutta nyt on tyydyttävä kahteen. Mutta hei, ei se määrä vaan se laatu!

Laitan palkinnon ystävälleni Jussille, joka yksinkertaisesti bloggaa Hämmästyttävän tärkeistä asioista! Ansaitset tämän you gorgeous man. Jussin blogista voi tsekata esimerkiksi Muutos meitä johtaa -lyhytelokuvan trailerin, joka tulee muuten olemaan yksi tämän vuoden mahtavimpia leffoja. Että pistäkäähän katsoen.

Toiseksi laitan palkinnon lukiokaverini Jaanan blogille Princess of Hessen. Jaana opiskelee tällä hetkellä yhdessä talous- ja yhteiskuntatiedemaailman arvostetuimmissa oppilaitoksissa, London School of Economicsissa, ja kirjoittaa mielenkiintoisia tarinoita LSE:ssä ja Lontoossa opiskelemisesta sekä elämästä yleensä. Ihan perusjampat ei LSE:ssä opiskele, joten kokemukset sieltä ovat varsin ainutlaatuista luettavaa.

Alternative Fingerprint onnittelee sormenjälkiterroristeja sokerisesta innovatiivisuudesta!
Koululaiset huijasivat sormejälkilukijoita nallekarkeilla

Kuvan nallet eivät (tietääkseni) liity tapaukseen.

Tervetuloa armas lukija, kiva kun tulit. Saatat ihmetellä blogin erikoisluontoista nimeä, joten avattakoon sen tausta nyt tässä ensimmäisenä. Jännä tausta onkin.
Allekirjoittaneella on luonnostaan perinteisen suomalainen, eli täydellisen rutikuiva iho. Kuiva iho on aiheuttanut kutinan lisäksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No, ei nyt ehkä vauhtia, eikä ehkä vaaraakaan, mutta outoja ja kiusallisia tilanteita ainakin. Yksi näistä kiusallisuuksista tapahtui Yhdysvaltain suurlähetystössä, missä piipahdin heinäkuussa viisumihaastattelussa. Ohjeissa luki, että jos käsissä on väliaikaisia arpia tai haavoja, varaa uusi aika ja paranna handusi ensi kertaa varten. Elin sitten haastikseen asti tiukassa yhteiselossa rasvapurkin kanssa, ja yritin hoitaa sormenpäitäni, jotka ovat jatkuvasti kuivuneet ja ihottumaiset. Mutta ei auttanut rasva eikä maanittelu, niin vaan kävi, että kuivat ja arpiset nakit oli käsien jatkona haastispäivänäkin. Odotin hikikarpalot otsalla vuoroani sormenjälkilaitteelle, jossa tietysti otetaan jäljet kaikista sormista. Vuoro tuli, ja asetin kiltin lähetystösedän ohjeiden mukaan sormet lukulaitteelle. Ensin vasen käsi… Läpi meni! Ihottumaa oli inasen, mutta sormenjäljet erottuivat silti. Sitten oikea käsi. Laitoin käden laitteelle, odotin hetken, ja otin sedän ohjeiden mukaan käden pois. Luulin päässeeni pälkähästä, mutta sitten… Setä juuttui katsomaan tietokonettaan ja siristi silmiään ihmetellen; ”Onko sulla joku arpi etusormessa?”, setä kysyi. ”Vähän tuommoista ihottumaa on”, vastasin, ja olin varma että se siitä. Kotiin lähettävät sormia hoitamaan, enkä koskaan pääse Tallinnaa pidemmälle kun on niin huonot sormet. Mutta kiltti setä antoikin toisen mahdollisuuden! Jälki otettiin uudestaan, mutta tilanne ei muuttunut. Arpinen etusormi on arpinen etusormi, eikä siitä muuksi muutu. Paitsi ehkä seuraavalla viikolla kun sormi taas paranee. Ja sitten taas kohta kuivuu. Joka tapauksessa, sormenjälki ei muuttunut, ja odottelin punoitus otsallani, että mitäs nyt tehdään. Setä oli hetken hiljaa ja totesi; ”No, ei kai sille mitään voi. Mennään tällä.” Pelastus! Saan viisumin! Pääsen matkaan! Sormineni kaikkineni!

Ja niin vaan kävi, että tämä sormenjälki omistajineen lähtee huomenaamulla klo 9 kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja lentää sieltä Lontoon kautta John F. Kennedyn kentälle New Yorkiin. Jos epämääräinen sormenjälkeni pääsee tullista läpi (sormi on nyt hyvässä kunnossa ja jälki on erilainen), taion itseni ja handuni Manhattanille ja sinne asettaudun seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Olen New Yorkissa työharjoittelussa, ja samalla tulee toivottavasti myös harjoiteltua elämää ja eri maailmassa elämistä. Tästä harjoittelusta ja mahdollisesta oppimisesta tulen bloggaamaan koko reissun ajan. Seuraavaa blogia saapi odotella heti kun saan netin kämpässäni toimimaan, toivottavasti mahdollisimman pian. Lisää tarinoita sormista luvassa silloin.