Tiedän että monet ovat jo nielurisojaan asti täynnä kaikkea vaaliasiaa, mutta ei auta. Täältä tulee lisää. (Lukematta jättäminen on sallittua.)

Keskustelu ehdokkaista on ollut varsin värikästä ja värittynyttä varsinkin verkossa; Haaviston tukijoukkojen näkökulmasta Haavistoa mollataan ja väärennellään valtamediassa röyhkeästi, Niinistön joukot vaikuttavat olevan ainakin osittain samaa mieltä omasta ehdokkastaan. Paskaa puhutaan puolin ja toisin ja iltapäivälehdistö osoittaa ammattitaidottomuutensa ja puolueellisuutensa päivittäin milloin milläkin pälliääliöotsikoinnilla. Kansasta osa on sitä mieltä ettei äänestä ollenkaan kun koko keskustelu alkaa vituttaa.

Minuakin vituttaa, tällä hetkellä eniten se, että kaikenmaailman bloggaajat ja virpisalmet kuvittelevat tietävänsä miksi haavistolaiset ovat kantansa valinneet ja millä perustein kakkosen lappuihinsa raapustavat. Josko nyt kertoisin omat syyni Haaviston äänestämiseen ihan itse.

Tiedostan olevani kliseisiin asti täydellinen Haavisto-kannattajan stereotyyppi: alle kolmekymppinen kaupunkilainen, liberaali, suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyttä peräänkuuluttuva, kulttuuri- ja taidekentällä pyörivä nainen. Vahvasti viher-vasemmalle kallistuva, Haavisto-rintanappi takinpieleen pistettynä Punavuoressa työskentelevä kasvissyöjä.

En kuitenkaan äänestänyt Pekkaa siksi, että kaikki kaltaiseni kliseiset ruutupaitaiset hipsterit ja muut taide- ja kulttuurialan wannabet äänestävät häntä. En siksi, että kiitos Pekan, sain nähdä upean Ultra Bran 10 vuoden jälkeen uudestaan ja koin sekä Tavastian vaalivalvojaisissa että jäähallin Kokoaan suurempi Suomi -konsertissa kotimaisten huippumuusikoiden ainutlaatuisia fuusioita millaisia tuskin tullaan toiste näkemään. En siksi, että uusimassa Rumbassa on Pekalta sitaatti vuoden 1985 New Orderin keikalta Lontoosta, samoilta ajoilta kun Pekka toimi myös lehden kustantajana. En siksi että Pekka on kasvisyöjä, enkä nyt perkele ainakaan siksi että hänen puolisonsa on mies ja tämän takia hän on ilmeisesti automaattisesti suvaitsevainen. En myöskään ole massahypnoosissa vaikka tätäkin on epäilty.

Tässä yksinkertaisimmillaan syitä äänelleni:
Haavisto teki kansanedustajakausillaan 28 aloitetta, joista löytyy määräraha-aloitteita mm. ympäristötuhoalueilta tulevien lasten virkistystoimintaan, Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU ry:lle, vanhojen metsien suojelemiseen, opintorahaan, Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskukselle, AIDS-tukikeskukselle, Taiteilijat rauhan puolesta -järjestölle, YK:n aseistariisuntaviikolle, naistutkimuksen viroille ja laittomien aseiden lunastamiseen.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Niinistö teki kausillaan 34 aloitetta, joista 23:ssa hän hakee määrärahan asettamista kotiseudulleen Salon-Halikon alueelle, joista suuri osa liittyy erilaisiin tietöihin sekä Salon kaupungin kehittämiseen. Molempien kaikki aloitteet voi katsoa tästä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että molempien tapauksessa lähes kaikki aloitteet ovat 90-luvun alkupuolelta, mutta väitän silti että teot puhuvat puolestaan ja kertovat jotain tekijänsä arvomaailmasta, on ne tehty koska hyvänsä.

Kansanedustajakautensa ulkopuolella Haavisto on tehnyt merkittävän uran rauhanneuvottelualueilla esimerkiksi Darfurissa ja Somaliassa. Työ rauhan edistämisen puolesta onkin asia mitä kautta Haavistosta alunperin kiinnostuin. Makuasioita kaikki tyynni; toisille Salon seutu on tärkeämpi kuin kaukainen Afrikka, ja niin pitää tietysti ollakin. Itse kun olen pitkän linjan pasifisti ja kaikenlaisen väkivallan vastustaja, on tämän kaltaisella ihmisoikeus- ja rauhanedistämistyöllä minun äänestyskäyttäytymiseeni erittäin suuri vaikutus. Uskon lähtökohtaisesti aina ensin ihmiseen ja hänen oikeuteensa vapauteen ja elämisen arvoiseen elämään. Ihmisen kotikaupunki, maa, ihonväri, sukupuolinen suuntautuminen tai varpaiden määrä ovat asioita joita minä en tuijota.

Kolmanneksi kerrottakoon, että en ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta tai rikastumisesta, enkä mitenkään ymmärrä jatkuvan talouskasvun ihannetta. Minun elämänkatsomuksessani onnellisuus ja hyvinvointi riippuvat pääosin täysin muista asioista kuin rahasta, enkä myöskään missään tapauksessa hyväksy ihmisoikeuksien polkemista kaupankäynnin ja bisneksen hinnalla.
Jos minä tienaisin kymppitonnin kuussa, olisin ehdottomasti valmis maksamaan siitä enemmän veroja, ja minusta on täysin oikein että minun verorahoja annettaisiin vähävaraisille ja maahanmuuttajille. Hittoako minä niillä kaikilla rahoilla tekisin, ei kirppiksillä mikään niin kallista ole. Näistä lähtökohdista on helppoa seistä Haaviston edustamien pehmeiden arvojen, eriarvoisuuden puolustamisen,  ihmisten hyväksymisen ja tukemisen sekä tuloerojen kaventamisen takana.

Pakko vielä kertoa toinen asia mikä ottanut hevisti kalloon. Viime päivinä olen lisääntymässä määrin kuullut kommentteja tyyliin ”Vittuku ärsyttää noi haavistolaiset ja niiden Facebook-hypetys, en äänestä kohta ollenkaan, en ainakaan Haavistoa kun noi ärsyttää.”

Ihmiset, PLIIIIS. Älkää nyt jessus sentään antako sen vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseenne että minä, mun kaverit ja muut haavistolaiset ollaan ärsyttäviä. Älkää tehkö Jouni Hynysiä ja äänestäkää omaa katsomustanne vastaan ihan vaan sen takia ettette voi olla meidän kanssamme samaa mieltä. Eihän sitä omaa äänestyspäätöstä tarvi kenellekään kertoa jos ei halua leimautua. Kohta tämä viikko on ohi ja me hipsterit keskitymme taas feisbuukkaamaan raakasuklaasta ja M83:sta, mutta presidentti on ja pysyy seuraavat kuusi vuotta. Se yksi ääni on sinun äänesi, ei sitä kannata käyttää meille vittuiluun. Sitä voi tehdä Facebookissakin.

Päätän saarnani ystäväni Nalle Mielosen taiteilemaan vaalijulisteeseen Pekka Haavistolle. Erään klassikkoleffan pohjalta ideoitu juliste on meinaan kevyesti hienoin vaalimainos mitä näissä (tai missään) vaaleissa on nähty.