Viimeviikkoinen Helsingin Taiteiden yö 2012 piti osaltani sisällään neljän kilometrin dominoradan, läjäpäin sympaattisen intohimoisesti kaatuviin tiilipalikoihin suhtautuvia ihmisiä, Ronyan keikan, elämäni ensimmäisen kokemuksen Eirasta ja ymmärräyksen siitä, että siellähän kasvaa ihan oma ihmislajinsa, Tamarinin herkkuja ja malesialaisten ruokapöytien ikävöintiä, kaupungilla haahuilua sekä vaihtoehtoisia ja ei-vaihtoehtoisia uutisia.

Fokit tietää ja naurattaa. Kunnes menee hetki ja sitten itkettää.

…niin, loma se meni loppumaan ja työelämä kutsui takaisin luokseen. Nyyh. Onneksi arska on vielä lämmittänyt läsnäolollaan viime päivinä, niin it’s all good, kunhan pimeys ja lumi pysyvät mahd. pitkään poissa maisemista. Loman viimeiset 1,5 viikkoa pitivät sisällään mm. seuraavaa:

- Oleskelua kotiseudulla vanhempien luona ja ensimmäisen kerran loman aikana, olin oikeasti tekemättä yhtään mitään. Minimaalinen kotikylä ei varsinaisesti ole tunnettu monipuolisten tapahtumien kehtona, joten ei yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä.
- Kipaisin taas ratsastamassa ihanalla Bandilla. Kiitos Anne ja Laura mahdollisuudesta!
- Nostin sekä kesälomalla vierailtujen kirppisten lukumäärän että lomalla hankittujen uusien leffojen lukumäärän kahdeksaan. Ihan hyvä suoritus.
- Kävin Teatterikesässä katsomassa kaksi näytelmää: Paha Lapsi ja Tsaarin Kakarat. Mitä suurimmat kiitokset näistä Annikalle!
- Kävin julkisessa vessassa (ei kovin yllättävää), ja minun jälkeeni pinkkiin koppiin meni Tarja Halonen (oli vähän yllättävää).
- Kreisibailasin yllättäen villisti Klubin tanssilattialla pilkkuun asti. Olin koko ajan kohta lähdössä, mutta ei voinut, kun lattialla raikasi mahtavia klassikoita toisensa perään; Prodigya, Pulpia, The Whota jne… Killing in the Name of moshattiin tietysti biisiin luonteen mukaan niin raivokkaasti, että perjantaina niskat eivät juurikaan suostuneet yhteistyöhön.

(Noni, kannatti laittaa linkki tähän, nyt aloin taas yksin moshaamaan tätä kotona.)
- Kävin (krapulaisena ja niska jumissa) uudestaan parturissa. No more mummo-hair.
- Palauduin kolmen viikon kesäreissauksen jälkeen Helsinkiin.

Oltiin vähän kesälomalla. VR toi meidän lisäksi Helsingiin kahdeksan painavaa laukkua.

- Täytin 27 vuotta. Muuten luku ei juuri ikäkriisejä herättänyt, kunnes tajusin miettiväni seuraavaa: ”Onneks nää olympialaiset loppuu kohta, eikä täytä töllön kanavia ja uutistilaa ihan äkkiä uudestaan. Seuraavan kerran kun ne tulee, minäkin olen jo… hetkinen… olen… YLI KOLMEKYMMENTÄ?! EIEIEI HYVÄ MAAILMANKAIKKEUS ÄLÄ TEE TÄTÄ MULLE.”
- Olin toista kertaa Flow-festareilla. Järjestelyt tökkivät masentavasti ja ihmisiä oli aivan liikaa, mutta onneksi erityisesti Black Keys, Ane Brun, Pepe Deluxe, Manna ja Björk lievensivät sekavuuden aiheuttamaa ärsytystä.
- Luimme eräästä blogista, että toisin kun festareilla yleensä, coolissa Flow:ssa kuulemma pitää ehdottomasti näyttää hyvältä, ja sitä todellakin katsotaan mitä kenelläkin on siellä päällä. Eihän me juntit tästä tiedetty mitään, eikä oltu edes shoppailtu uusia vaatteita Flown takia, niin kuin kyseinen blogaaja! IIK. Siitähän vasta paniikki iski, joten suunnittelimme äkkiä ennen lähtöä festien koleimmat hipster-lookit.

Nää on niin 2015.

- Valvoin Flow-viikonloppuna ensimmäistä kertaa aikoihin jopa aamuseitsemään. Up yours, kolmenkympin kriisi.
- Kävin melkein Hangossa, mutta enpäs sitten käynytkään. Siinä missä Tampereella saa edullisen vuokra-auton päivän varoitusajalla, Helsingissä samaa diiliä pitää odottaa 2 viikkoa. Joten menin sitten taas Tampereelle! Siellä söimme herkkuja ja tutustuimme surullisina kotimaisen elokuvan alennustilaan. Eikä tämä nyt mitenkään liity siihen Mannerheimiin.

Tässä oli tämä loma. Oli aurinkoa, oli ruokaa ja juomaa, oli parhaita ihmisiä, oli laulua ja tanssia, paljussa lillumista tähtitaivaan alla, road tripeillä ja hepan selässä heilumista, nukkumista, lukemista, rannalla makaamista ja eeppiset mitat saavuttavaa rentoutumista. Eli sitä mitä pitikin ♥

Kiitos kesäloma 2012!

Kesä ja loma senkun kohisee menemään! Lomaviikolla kaksi tapahtui seuraavaa:

- Treffasin suvun viimeisintä tulokasta ja ihmettelin kaverin punaista tukkaa ja kohisten kasvavia jalkoja. Tyyppi mennee meikäläisen ohi muutamassa vuodessa.
- Tapasin ystäviä, avasin sydäntä ja olin (ja olen) erittäin onnellinen eräiden onnellisten huipusta uudesta asunnosta (kannattaa varautua tiheään kyläilyyn).
- Surffasin sukuloimassa ja nautin neljät pullakahvit peräkkäin eri osotteissa. Oli vähän heikko olo loppuillasta.
- Jatkoin sukulointia lautapelien ja grillailun merkeissä, mistä johtuen näyttelin esimerkiksi Ben-Huria. Tajusin tosin myöhemmin sekoittaneeni Benkun tavallaan Moosekseen, että ihmekö tuo kun ei tyypit ihan tajunnut. Charlton Heston kaikki tyynni, eikös se nyt oo aika sama mitä sen roolia hakee?
- Istuin neljän päivän sisään autossa melkein 800 kilometrin ajan suurin piirtein seuraavasti: Tampere-Lahti-Elimäki/Teuroinen-Kouvola-Elimäki/Teuroinen-Lahti-Orivesi/Rönni-Visuvesi-Ylöjärvi-Hämeenkyrö-Tampere-Sahalahti.
- Pyörin kavereiden kanssa tyhjässä Lahdessa, ja totesimme että se on jonkilainen Truman Show -kaupunki, missä ei oikeasti asu kuin muutama avustaja.
- Tein mahtavan maalaismatkan parhaassa mahdollisessa porukassa.

Maalaismatkailun ytimessä.

- Pyörin navetassa ja näin miten lehmä hermostuu kun kokemattomat roikkuu sen utareissa.
- Lilluin pimeän yötaivaan alla kuumassa paljussa ja tanssin Backstreet Boysin tahtiin öisellä terassilla.
- Kirjoitimme yhdessä Savage Streetsin kanssa mustalaisen päiväkirjana maailman hienoimman runon Pöyristys. Sen voi lukea Jussin blogista.

Lehmä posettaa, tirppapojat leikkii lennon olympialaisia ja maisemat antaa parhaana vuodenaikana parastaan.

- Voitin Texas Hold ’Em -ottelun! Wooh! Vaikka pelissä oli jopa viisi pelajaa!

Jätkäkolmosilla voittoon.

- Kävin ratsastamassa ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen! Se oli juuri niin ihanaa kun ajattelinkin, mutta ei tee ollenkaan hyvää viime kuukausina pahasti kasvaneelle hevos- ja ratsastuskuumeelle.

Ihanan ja kuuliaisen Bandin selässä kohti auringonlaskua.

- Söin useita lautasellisia grilliruokaa, mutta viimeistelin viikon äidin makaroonilaatikolla.
- Katsoin vihdoin erään viime vuosien kotimaisen hittileffan. Se oli ihan kamala.