Arkisto | toukokuu, 2012

Kanta-astuja

24 Tou

Onpa kerran erään ylisuorittajan tyypillinen sinkoilupäivä töiden ja harrastusten parissa. Päivän ainoa varsinainen pysähtyminen tapahtuu Kampin bussiasemalla Pitäjänmäen bussia odotellessa. Ylisuorittaja Niina pyyhkii taskusta löytämällään pohjallisella hikeä naamasta juuri loppuneiden tanssinäytösten kenraaliharjoitusten jälkeen, ennen kohta koittavaa kitaratuntia.

Paikalle osuu 80-luvun Matti Pellonpään täydellinen doppelgänger haalistunessa farkkutakissa ja rasvaisissa hiuksissa. Seitinohuessa elämäntapahumalassa oleva, hyväntuulinen herra alkaa jutulle:

Pellonpää: Moi!
Niina: Terve.
P: No siitä en tiedä, mutta sitä oon miettinyt onko ihminen kanta- vai varvasastuja?
N: Kanta-astuja kai, kantapäästähän se askel kuitenkin lähtee.
P: Lähteekö? Ettei lähe varpaista?
N: Ei taida lähteä, olisi varmaan aika vaikea kävellä niin että askel lähtee varpaista kohti kantapäitä.
P: Mitäs kun meillä Kongilla kaikki aina menee aina näin [Pellonpää esittää humalaisen tanssintapaista kiemurtelua ja hoipertelua]?
N: Yksilölaji se on kai kävelykin, kai sitä voi liikkua miten haluaa, pääasia että pääsee eteenpäin.
P: Nii! Että kun menen tästä tonne baariin ja ryömin ulos, niin ei haittaa?
N: Mikäs siinä, kunhan jotenkin liikkuu, niin ei kai tavalla ole väliä.
P: Niinpä! Voi että kun sää olisit mun vaimo, jos ei edes haittaa että ryömii baarista ulos. Sieltä tullaan sillä lailla.
N: Hehe, okei.
P: En oo homo! Sanoit homo.
N: Totaa, en sanonut?
P: Sanoit okei. O-gay. Tuolla Kongilla kun miesten kanssa asuu niin aina niin ajattelevat.
N: Ai, en mä ajattele.
P: Okei. Ogay. Okei sitten. No mutta oikein hienoa illanjatkoa nyt! Anteeksi jos häiritsin. Anteeksi jos pilasin sun illan.
N: Et tietenkään pilannut, eihän tässä mitään.

Nauravainen Pellonpää jatkaa matkaansa askeleitaan tutkien ja enemmän tai vähemmän tarkoituksella hoiperellen.

A good day from mornin’ till night

9 Tou

Tänään:

- Olin Adoben CS6 – esittelyssä ja I’m in LÖÖÖV. Tää on ihan hävytöntä nörtteilyä, mutta oon niin liekeissä Photarin, Inkkarin ja Illun uusista ominaisuuksista sekä uudesta Musesta, että vietän näillä näkymin kesän koneella dataillen. Olkoon nördeä, mutta nyt tulee ideoita, tulee inspistä, flowta ja sitä sen semmottista! Eikä näillä ideoilla edes ole tekniikkaa esteenä, niin kuin yleensä kaiken kanssa. Tulevaisuudessa minä, miettikää MINÄ ITSE, voin vihdoin leikata jotenkin fiksusti jopa videoita (photarilla, uskokaa tai älkää) ja tehdä nettisivuja ilman koodia! Voi että. Älkääkö nyt leikkaajat ja devaajat yhtään haukkoko henkeänne siellä, ei tässä kukaan ole teidän reviirille hipsuttelemassa. Videoeditointi photarissa ja Muse on just kivoja leluja meille jotka eivät jaksa perehtyä ammattitasolle asti, mutta haluaisivat tehdä joskus jotain.

- Töissä oli yllärinä suklaakakkuja ja kuoharia! Melkoisen parasta sanoisinko. Ei juuri parempaa lounasta voi olla. Tai aamupalaa. Tai päivällistä. Tai mitään mitä suuhunsa laittaa.

Ravintoympyrä kokonaisuudessaan.


- Töistä jäi ylimääräiseksi komea tv-taso, jonka sai hommattua muuttamaan meille! Ullakkovaraston käytävältä ”lainattu”, juuri ja juuri kasassa pysyvä pieni ja naarmuinen hyllykkö on ihan kiva, mutta oikea tv-taso on kivempi. Sitten jos joskus saadaan vielä sänky niin tämähän on kuin oikeassa kodissa asuisi.

- ULKONA OLI TÄNÄÄN 16 ASTETTA LÄMMINTÄ! PLUS-ASTETTA! Minä perinteiseen tapaan viime päivinä palelelleena kiskoin aamulla päälle pitkät kalsarit ja villakangastakin, mutta ensimmäistä kertaa sitten Malesian, tänään tuli jopa vähän lämmin! Kotona auringon hohkatessa suoraan kämppään, uskallettiin avata ikkuna ja oli pakko vaihtaa jalkaan shortsit. Tää on oikeasti big news, koska en ole tässä asunnossa ennen juurikaan ilman kokovartalokangaspeitteitä pyörinyt.

Näkymä avonaisesta ikkunasta ja ilta-arskan möllötyksestä.


- Kaksinumeroisen lämpötilan johdosta oli myös erikivaa, että sain tänään Briteistä luokseni matkanneen uuden kevättakin. Nykyaika on siitä(kin) mukavaa, ettei tarvi ollenkaan edes yrittää pyöriä kaupoissa, pistää vaan vähän verkossa klikkailen, posteljoona polkee ja pian saa uusia leluja suoraan kotiovelle tai lähipostiin.

Summa summarum: CS6, suklaakakkuja, skumppaa, tv-taso, uusi takki, aurinko. Like.

Värikuvina jossain lensi linnut

6 Tou

Välillä kannattaa tarttua puhelinmyyntitarjouksiin: tilata tarpeeksi edukas viikonloppu-Hesari, huomata perjantaiaamuna Nyt-liitettä selaillessa, että Nyt järjestää ilmaiskeikan Narinkkatorilla samana päivänä ja aloittaa viikonloppu Olavi Uusivirran ilmaiskeikalla.

Melko kallista paskaa

4 Tou

Jääkiekon MM-kisat alkaa huomenna ja olen monen muun tavoin saanut jokseenkin tarpeekseni niihin liittyvästä paskanjauhannasta. Fakta on se, että jääkiekko on sirkushuvia KANSALLE. Pitkälti samoin kuin monenlainen muukin viihde, kulttuuri, taide, elokuvat, musiikki, ravintolassa syöminen ja hauskanpito, jääkiekko on olemassa siksi, että ihmiset voivat tuoda normaalista poikkeavaa hauskanpitoa arkeensa. Hengissä pysymiseen tarvitaan happea, ravintoa, lämpöä ja mahdollisesti välillä kattoa pään päälle, kaikki muu on ylimääräistä kivaa.

Suurelle osalle suomalaisista yksi oikeasti merkittävä ylimääräinen kiva on jääkiekko. Olkoonkin kuinka junttia ja väkivaltaista hyvänsä, se on aika helvetin monelle tässä maassa todella tärkeä intohimo ja viime vuoden perusteella selkeästi kansallista itsetuntoa ja yleistä fiilistä nostattava asia. Kun sitten iskee tilanne että saamme kotomaahan sekä MM-voiton että seuraavan vuoden MM-kisat, mitä tekee Suomen jääkiekkokihot? Tekee koko touhusta niin kallista ja sekavaa, että seuraamisesta tulee käytännössä mahdotonta. Kivaa se ei ainakaan enää kenellekään ole. Ensin vietiin Ylen lähetykset Mertarantoineen, sitten tuli järkyttävän ylihinnoitellut liput, sitten tuli Osta tästä viihdepaketti ostaosta -paketit, viimeisimpänä tämä Kaikki pelit suorana Youtubesta! Eikäku… ei sittenkään suomalaisille -show.

Tuntuu, että tämä pelleily kulminoituu samaan asiaan kun niin moni muukin tässä maassa: köyhät kyykkyyn ja herrokerhot kabinetteihin nauramaan duunareiden kustannuksella. Voin jo nähdä kuin Kale Kummola ja frendit Ilkka Kanerva, Hjallis Harkimo, Björn Wahlroos, Topi Sukari ja muut niljakkaat kapitalistisikapossut myhäilevät Hartwallin aitossa keskenään: ”Hähää, vietiin kansalta tämäkin huvi!” Ihan sama vaikka lätkää paiskittaisiin tyhjällä areenalla, kunhan ei vaan ole työväenluokkaa paikalla. Ihan sama kuinka noloa se on, että Suomi ei saa kotikisoihinsa katsojia, eikä saada Kummolan lupailemia valmentajia lätkäjunnuille kun kisat eivät tuota tarpeeksi, kunhan voidaan osoittaa tavalliselle fanikansalle kuinka arvottomia he ovat.

Tavallaan olen ilolla seurannut kuinka tällaiset ahneet kapitalistikuvotukset ovat viime aikoina saaneet ainakin osittain köniinsä muista pelleilyistään: Ilelle ja Topille ehdollista, Merisalolle ehdotonta, Finnairin hallitukselle potkut – hienoa nähdä, että näille mulkeroille pistetään edes jossain kohtaa vastaan: ihan tosissaan hei, et voi sikailla toisten rahoilla ja pahimmillaan kansalaisten sinulle myöntämällä velvollisuudella ihan miten haluat. Näillä äijillä ei tunnu pahemmin etiikka tai empatia omaatuntoa pakottavan, joten yritetään takoa sitä kalloon vaikka sitten oikeusteitse jos ei muu auta.

Jääkiekkolippujen hintaan ei ehkä voi oikeuslaitos puuttua, mutta olisiko joku muu taho voinut sanoa jotain? Olisiko joku tässä maailmassa elävä voinut kertoa Kummolalle millainen rahantaju normaaleilla ihmisillä on? Että ihan oikeasti, yli 150 € yhdestä jääkiekkopelistä on aivan hävytön hinta, mihin niillä tavallisilla ihmisillä jotka lätkää tulisivat katsomaan, ei varmasti ole varaa. Ei ainakaan jos haluaisi tulla vaikka koko perheen voimin, maksaa junalippuja/bensoja Helsinkiin ja mahdollisesti hotellimajoitustakin. Että mentäiskö koko perheen voimin kahden viikon lomalle Aasiaan vai yhteen jääkiekkopeliin? Suhteellisuudentaju ohoi.

Itse tuhlaan suuren osan palkastani erilaisiin keikka- ja konserttilippuihin, mutta eipä ole mikään keikka, ei edes KOLMEN PÄIVÄN FESTIVAALI KYMMENILLÄ MAAILMANTÄHDILLÄ, maksanut niin paljoa kuin halvin lippu parin tunnin Suomi-Ranska -peliin. Tulee melkein paha mieli kun meikäläistä hemmotellaan jatkuvasti mahtavilla keikoilla mihin minulla on kovan luokan esiintyjistä huolimatta varaa, mutta sitten kun jääkiekkofaneille olisi Suomessa jotain, tavalliset ihmiset eivät saa osallistua.

Sanovat että ahneella on paskainen loppu. Voi kunpa olisi.